Historia

0

Maunula on saanut nimensä alueella sijainneen Månsasin verotalon mukaan. Maunulan alue on ollut aina vuoteen 1940 saakka Oulunkylän kunnan metsämaita, jonne myöhemmin syntyi jonkinlaista huvila- ja pientaloasutusta. Vanhoissa kartoissa alueella on metsää sekä muutamia niittyjä. Maunulan alueen länsi- ja lounaisosat ovat Vähä Huopalahden kylän alueella, loput Oulunkylän kylän alueella. Oulunkylä mainitaan ensimmäisen kerran kirjallisissa lähteissä 1515, Pakila 1417 ja Vähä Huopalahti sekä Kaarela 1417.

Metsäpurontie, Maunula. EINO HEINONEN, 1950-LUKU. HELSINGIN KAUPUNGINMUSEO

Nykyisin Maunulassa asuu reilut 7000 asukasta, joista iso osa on vanhuksia, koska alueella on paljon vanhustentaloja.

Alueen pellot ovat syntyneet vanhan käytännön mukaan turvepohjaisille maille, jotka sekä kosteuden että kivettömyyden johdosta sopivat viljelyyn. Nykyiset alue- ja kadunnimet kuvaavat vanhoja olosuhteita: Suursuo, Rajametsäntie, Metsälä, Koivikkotie ym.

Kun alue liitettiin Helsinkiin, pellot olivat aluksi kaupungin hevosten heinäpeltoja ja laitumia. Hevosten jäätyä pois käytöstä pellot jäivät oman onnensa varaan ja niistä syntyi erilaisia niittyjä. 30-luvulla Maunulanmäki (Kirkkomäki) sekä hyppyrimäen alueen pähkinälehto olivat suosittuja helsinkiläisten retkeilykohteita.

Pirttipolun uusia rivitaloja Maunulassa viisikymmenluvulla HEIKKI HAVAS, 1955. HELSINGIN KAUPUNGINMUSEO

Maunulan alue on ollut aina vuoteen 1940 saakka Oulunkylän metsämaita. Vanhoissa kartoissa alueella on metsää sekä muutamia niittyjä. Maunulan alueen länsi- ja lounaisosat ovat Vähä Huopalahden kylän alueella. Loput Oulunkylän kylä alueella. Nykyisen Maunulasta hieman pohjoisluoteeseen sijaiseen Pakilan (Baggböle) ja Oulunkylän (Åggelby) vanha raja. Kylien raja kohtaa täällä Vähä Huopalahden ja Kaarelan kylien rajat Ahlbro – nimisen (Nro 6) rajapyykin kohdalla. Ahlbron rajapyykistä nro 6 lähtee kaakkoon Vähä Huopalahden ja Oulunkylän raja kohti rajapyykki nro 5 Nyängs Rå. Tämä kylien välinen raja kulkee nykyisen Metsäpuron tien suuntaisesti.

Maunula sai ensimmäisen asemakaavan v. 1940 ja sitä toisen, pohjautuen edelliseen, v. 1945. Oulunkylä mainitaan ensimmäisen kerran kirjallisissa lähteissä todennäköisesti v. 1515 ja Pakila v. 1417. (Vähä) Huopalahti (Hoplaks) ja Kaarela (Kårböle) v. 1417.

Maunulan maja oli ampumaseuran käytössä, maalitaulut olivat Maunulan puoleisessa rinteessä. Välimaasto oli vanhaa peltoaluetta, joka pidettiin paljaana niittynä. Ampumarata lopetettiin vasta 1960-luvun alussa, jonka jälkeen niitty nopeasti pensoittui ja rinteeseen syntyi tiheä koivikko. Nykyisin ulkoilumajaa pitää yllä Helsingin Latu.

Alueen luontoon ovat vaikuttaneet maanviljelyn loputtua vähintään yhtä paljon sota-aikaiset polttopuuhakkuut. Alueen ensimmäisessä kaupungin metsätaloussuunnitelmassa 1950-luvun alussa on Maunulan metsät arvioitu metsätalouden kannalta pilatuiksi. Pahimmat alueet käytettiin kuitenkin uuden asutuksen tonteiksi. Onneksi suuret männyt ja suurimmat kuuset eivät kelvanneet polttopuiksi, joten niitä on vielä jäljellä asuntoalueillakin.

Maunulan yleinen sauna ja Saunabaari. EINO HEINONEN, 1953. HELSINGIN KAUPUNGINMUSEO

Maunula sai ensimmäisen asemakaavan vuonna 1940 ja sitten toisen, pohjautuen edelliseen, vuonna 1945. Kaavoittajat olivat arkkitehdit Hilding Ekelund (1893–1984), Keijo Petäjä (1919–1988) ja Viljo Revell (1910–1964).

Maunula on lähiöalue, joka liitettiin Helsingin kaupunkiin suuren alueliitoksen yhteydessä vuonna 1946. Samana vuonna alue sai virallisen nimensäkin.

Maunula on rakennettu väljästi, jokaiselle tontille on jätetty puita, pensaita ja nurmialueita. Maunulan yleisvaikutelma on puutarhakaupunkimainen. Maunula on suojelun arvoinen kohde tyylipuhtaana 1950-luvun puutarhakaupunkina.

Maunula syntyi kaupunginarkkitehti Hilding Ekelundin aikana, osin hänen itsensä suunnittelemana, osaksi silloisten arkkitehtien ”omina” kortteleina. Aluetta alettiin rakentaa 1946–1947 ns. Puu-Maunulana. Silloiset rakennukset sijoitetiin Metsäpurontien ja Kuusikkotien varteen tilapäisiksi asunnoiksi kovan asuntopulan aikana. Nämä asunnot säilyivät vuoteen 1969 jolloin koko alue saneerattiin ja tilalle tuli tiilikerrostaloja.

Asuntorakentaminen Maunulassa jatkui vuodesta 1950 vuoteen 1970, jolloin alue oli pääosin valmiiksi rakennettu ja asukkaita oli enimmillään 12000. Aravalainoilla rakennettujen asuntojen rakentaminen alkoi vuonna 1949. Nämä arkkitehtien Viljo Revell ja Keijo Petäjä suunnittelemat punatiiliset kerrostalot sijoittuvat Metsäpurontien, Koivikkotien ja Vesakkotien väliselle alueelle.

Lähde mm. https://vihreatsylit.fi/maunulan-alueen-historiaa/