Runo 5/06: Vappu 2006

314

Nuoruus ja vallankumous !
Iskulauseet ja vappumarssit !
Kuljimme tuhansien mukana !

ja uskoimme, että kaikki se
oli totta. Mikä jäi oli lasten väsynyt
pyyntö: ”Isä lähdetään jo kotiin !”

Tänään kevään kiihkeä
katse nostaa ihokarvat
kuin aurinko
vuokkorykelmät metsämailla.

Nostan jalkani
toisen päälle, kevät
lämmittää kasvojani
vastapestyjen
ikkunoiden säteissä.

On vappu, istun yksin
huoneessani. En kenenkään
puolesta, en ketään vastaan.
Vain kevätlintujen riemu
ja runon sanarenkaat ympärilläni.

Timo Brunila
etunimi.sukunimi@dnaintrnet.net