Joulupukki oli saanut tarpeekseen Lumikuninkaan talven tulon viivyttelystä. Hän päätti lähteä pitkälle matkalle Lapin perukoille Lumikuningasta tapaamaan.
Vaikka matka oli pitkä ja vaativat, hän otti Jonttu-tontun ja Hupsis-tontun mukaansa. Poikien oli aika oppia, miten Lapin kovissa pakkasissa tuli toimeen ja minkälaisia taitoja pitkällä talvimatkalla tarvittiin.
Niinpä lähdettiin liikkeelle viiden aikaan aamulla sunnuntaina joulukuun 17. päivä. Muitakin kiireitä olisi Korvatunturilla ollut yllin kyllin, sillä jouluun oli aikaa enää yksi viikko.Mutta Joulupukki tiesi kuinka tärkeä luminen joulu oli lapsille ja kaikille muillekin Maunulassa ja koko Suomen maassa. Lapin perukoilla oli pakkasta ja lunta, mutta muualla ei ollut lumesta tietoakaan ja pakkastakin luvattiin lähipäiviksi vain muutama aste.
Matkalla yövyttiin yksi yö laavussa. Vahvoista metsästä hakatuista riu-uista rakennettiin suoja, jonka katto peitettiin paksuilla havunoksilla. Laavun eteen rakennettiin rakovalkea, joka paloi koko yön laavun edessä ja antoi riittävästi lämpöä Lapin pakkasyössä. Joulupukki opetti kärsivällisesti tonttupojille laavun teon, sillä sitä taitoa he tarvitsisivat tulevina talvina. Laavussa kietouduttiin vielä porontaljoihin ja pidettiin karvalakki päässä.
Poikia jännitti kovasti, sillä tällaista yötä he eivät olleet koskaan kokeneet. Ennen nukahtamista he vielä ihastelivat upeaa tähtitaivasta, joka loisti kirkkaasti Lapin pimeässä yössä. Petteri Punakuona ja muut porot oli jätetty Korvatunturille lepäilemään, jotta ne jaksaisivat vetää Joulupukin pulkkaa koko pitkän jouluyön. Koska työt Korvaktunturilla oliva kiireimmillään, oli Joulupukki päättänyt lainata Lumikuninkaan poroja, niin että oltaisiin jo seuraavan päivän iltana takaisin Korvatunturilla.
Jatkuu huomenna