YTV on laatinut yhteistyössä Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten asiantuntijoiden kanssa Pääkaupunkiseudun ilmastostrategian vuoteen 2030. YTV:n hallitus hyväksyi sen 14.12.2007 ja lähetti sen jäsenkaupungeilleen hyväksyttäväksi.
YTV on valmistellut pääkaupunkiseudun ilmastostrategiaa yhteistyössä pääkaupunkiseudun neljän kaupungin asiantuntijoiden ja muiden sidosryhmien edustajien kanssa. Strategiaraportti sisältää kaupunkien yhteisen ilmastovision ja tavoitetason päästöjen vähentämiselle. Vähentämistoimenpiteitä on tarkasteltu kaupunkien toiminnan kautta määrittelemällä toimintalinjat ja keinot eniten päästöjä aiheuttaville toimialoille, joita ovat maankäyttö, liikenne, rakennukset, sähkökulutus, hankinnat sekä energian tuotanto ja jakelu. Pääkaupunkiseudun ilmastostrategian tavoitteena on vähentää kasvihuonekaasupäästöjä kolmanneksella asukasta kohden vuoden 2004 tasosta vuoteen 2030 mennessä, tasolle 4,3 tonnia hiilidioksidia per asukas. Tämä merkitsee 39 prosentin vähennystä vuoden1990 tasosta.
Energiantuotantoalaa säätelee Kioton sopimuksen mukainen päästökauppa, jonka päästöoikeudet säätelevät energiantuotantoa. Sähköntuotannon ominaispäästöjen oletetaan alenevan merkittävästi. Liikenne on ainoa sektori, jolla sekä kasvihuonekaasujen kokonaispäästöt että asukaskohtaiset päästöt kasvavat ennusteiden mukaan. Useissa maissa kaupungit ovat ottaneet vieläkin kunnianhimoisempia vähennystavoitteita.
Pääkaupunkiseudun huonon kehityksen syynä on yhdyskuntarakenteen hajaantuminen ja osittain autokannan kasvu. Pääkaupunkiseudun ilmastostrategiassa keskitytään pääasiallisesti toimintalinjoihin ja keinoihin, jotka ovat kaupunkien päätösvallassa tai ohjaustoimin toteutettavissa. Niistä tärkeimpiä ovat kaupunkien toimet energiankulutuksen vähentämiseksi, CO2-päästöjen vertailu ja kriteerit hankinnoissa ja energian käytön tehostaminen kaikilla tasoilla.
Pääkaupunkiseudun päästöjen vähentämisen kannalta merkittävää on joukkoliikenteen, pyöräilyn ja kävelyn edistäminen sekä olemassa olevien raideliikenteen asemien ympäristön maankäytön tehostaminen. Pääkaupunkiseudun yhteisen ilmastopäätöksen toteuttamisessa keskeistä on YTV-kaupunkien päättäjien ja viranhaltjoiden tahtotila ja kyky johdon mukaisesti tuoda energiatehokkuus ja päästöjen vähentäminen osaksi kaikkea
suunnittelua ja päätöksentekoa. Tämä toiminta heijastuu myös jokaisen kuntalaisen kulutustapoihin ja päivittäisiin vähähiilisiin valintoihin.
Kasvihuonekaasupäästöt pääkaupunkiseudulla olivat asukasta kohden noin kuusi miljoonaa tonnia hiilidioksidiksi laskettuna (CO2-ekv) vuonna 2004, mikä on kahdeksan prosenttia koko maan päästöistä. Kulutuksen perusteella laskettuna eniten kasvihuonekaasupäästöjä aiheutuu ja energiaa kuluu rakennusten lämmityksessä (43 %), kulutussähkön käytössä (28 %) ja liikenteessä (23 %). Nopeimmin on kasvanut sähkönkulutus. Pääkaupunkiseutu
tuottaa lähes 10 % koko maan kasvihuonekaasupäästöistä.
Pääkaupunkiseudulla päästöt asukasta kohden olivat vuonna 2004 pienemmät kuin vuonna 1990, mikä on ns. Kioton sopimuksen mukainen vertailuvuosi. Suomelle on asetettu tavoite, että päästöt eivät ylitä vuoden 1990 tasoa vuosina 2010–2012.
Hyvin alkanut kehitys on kuitenkin kääntynyt pääkaupunkiseudulla huonompaan suuntaan.
Päästöjen vähentäminen tavoitteiden mukaisesti edellyttää tehokkaita toimenpiteitä, joissa sekä kuluttajien että energian tuottajien rooli on merkittävä.
LISÄTIETOJA
Pääkaupunkiseudun ilmastostrategia 2030