Runoilija Elina Vaaran näyttely Maunulan kirjastossa 2.2.-16.2.08

0

Maunulan kirjastossa (Suursuonlaita 6) on 2.2.-16.2.08 näyttely: Elina Vaara – Unen ja sadun runoilija. Elina Vaara (1903–1980) oli tuottelias runolija, klassisten runomittojen taitaja ja maailmankirjallisuuden klassikkojen suomentaja. Elina Vaara tunnetaan runoudessaan äiti–lapsi -suhteen kuvaajana. Elina Vaaralla oli muistitiedon mukaan 60-luvulla työhuone Maunulassa (Pakilantie 3??).

Vaaralta ei ole julkaistu koottuja teoksia – ainoastaan Valitut runot (3. laajennettu painos 2003) – Vaaran koko tuotanto löytyy kirjastojen kokoelmista.

Neljän aktiivisen vuosikymmenen aikana (1924–1965) Vaara julkaisi parikymmentä runokokoelmaa – esikoinen Kallio ja meri ynnä muita runoja ilmestyi 1924 – ja suomensi mm. Aiskhylosta, Sofoklesta, Petrarcaa ja Dantea. Tätä jaksoa seurasi puolentoista vuosikymmenen hiljainen jakso, joka päättyi kahteen 1980-luvun alussa julkaistuun kokoelmaan Suru : runoja (1980) ja postuumina julkaistu Radanvarren fuuga (1981).

Suomen kirjallisuuden historiassa Kai Laitinen (s. 384) kirjoittaa: ”Puhtaimmin runoudelle omistautuneita tulenkantajia on ollut Elina Vaara (1903–80), joka aloitettuaan nuorekkaan hurmion ja osittain vapaan rytmin merkeissä omaksui kuulaan musikaalisen, ensin kansanlaulua lähenevän, sitten klassisvoittoisen tyylin ja antautui myöhemmin suuriin suomennostehtäviin (Hölderlin, Tasso, Petrarca, Dante).” 

Radio Ylen 1:ssä 29.1.2008 kuultiin Nina Naakan toimittama Runovartti-ohjelma, jossa haastateltavana oli kirjallisuudentutkija Katja Seutu. Tutkija Seudun mukaan Elina Vaara oli yksi ensimmäisistä ja merkittävimmistä naisrunoilijoistamme. Hän sai tunnustusta etenkin 1920–40 -luvuilla, ja hänet muistetaan edelleenkin yhtenä Tulenkantajista. 1950–60-luvuilla Vaara jäi modernien ja nuorten runoilijoiden varjoon. Alkutuotannossaan Vaaralla nousee pintaan romanttinen kuvasto ja sadunomainen tunnelma.

Keskeinen teema Elina Vaaran runoudessa on uni ja uneksunta. Varhaisissa teoksissa se on "luontainen tapa suhtautua maailmaan ja elämään" (K.S.), myöhemmin, esimerkiksi Lokikirjassa (1965) arkitodellisuuden rinnalla uni on "paikka, johon paetaan" (K.S.).

Ylipäätään Elina Vaaran runoudessa unen ja sadun mahti on olemassa, oli se millaista tahansa, ja sillä on jonkinlainen valta ihmisen elämään. (Katja Seutu.) Runovartti-ohjelmaan sisältyi myös Ella Pyhällön koskettava tulkinta Vaaran esikoiskokoelman runosta ’Unen venhe’.

Ehkä osittain juuri Kai Laitisen mainitsemasta ja Katja Seudun Runovartissa pohtimasta runojen musikaalisuudesta ja laulullisuudesta johtuen hänen runojaan on myös sävelletty, ja kirjastoista on saatavana nuotteja ja äänitteitä Vaaran runoihin perustuvista lauluista. Elina Vaara julkaisi vuonna 1943 myös kolme satukirjaa:  Kuningas ja kuningatar, Ritarineito ja kääpiö ja Tornipääskynen.

LISÄTIETOJA
Hyvinkää kirjaston sivut – Elina Vaaran

http://fi.wikipedia.org/wiki/Elina_Vaara