Helsingin hallinto-oikeuden päätös ja perustelut

295

Helsingin hallinto-oikeus hylkäsi 19.6.2008 Maunulan keskustan kaavasta tehdyt valitukset. Tästä löytyy Helsingin hallinto-oikeuden päätös ja sen perustelut. Tekstin muotoilu on toimituksen.

HALLINTO-OIKEUDEN RATKAISU

1. Hallinto-oikeus jättää Suursuon Ostoskeskus Oy:n valituksen tutkimatta yhtiön vastaselityksessä ja asiantuntijalausunnossa esitetyillä perusteilla tehtynä, joiden mukaan ostoskeskuksen suojelua ei ole selvitetty asianmukaisesti asemakaavaan valmistelussa ja asian käsittelyssä on tapahtunut menettelyvirhe, koska yhtiötä ei ole kuultu hallintolain mukaisesti.

2. Hallinto-oikeus hylkää Suursuon Ostoskeskus Oy:n vaatimuksen suullisen käsittelyn järjestämisestä.

3. Hallinto-oikeus hylkää valitukset muutoin.

Perustelut

1. Kuntalain 90 §:n 3 momentin mukaan valittajan tulee esittää kunnallisvalituksen valitusperusteet ennen valitusajan päättymistä. Suursuon Ostoskeskus Oy ei ole 4.6.2007 vireille panemassaan valituksessa vaatinut päätöstä kumottavaksi sillä perusteella, että sitä ei ole asianmukaisesti kuultu eikä ostoskeskuksen suojelutarvetta ole asianmukaisesti selvitetty, vaan se on esittänyt nämä valitusperusteet vasta 4.6.2007 päättyneen valitusajan jälkeen. Tämän vuoksi yhtiön valitusta ei voida näillä perusteilla tehtynä tutkia.

2. Suullisen käsittelyn järjestäminen on asiakirjoista saatava selvitys ja pääasian jäljempänä ilmenevät ratkaisuperusteet huomioon ottaen ilmeisen tarpeetonta.

3. Kaupunginvaltuuston päätöksen laillisuusarviointi valitusperusteittain

Esteellisyys

Kuntalain 52 §:n 1 momentin mukaan valtuutettu on valtuustossa esteellinen käsittelemään asiaa, joka koskee henkilökohtaisesti häntä taikka hänen hallintolain (434/2003) 28 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitettua läheistään. Milloin valtuutettu ottaa osaa asian käsittelyyn muussa toimielimessä, häneen sovelletaan mitä kyseisen toimielimen jäsenen esteellisyydestä säädetään. Pykälän 2 momentin mukaan muun luottamushenkilön esteellisyydestä on voimassa, mitä hallintolain 27–30 §:ssä säädetään.

Hallintolain 27 §:n 1 momentin mukaan virkamies ei saa osallistua asian käsittelyyn eikä olla läsnä sitä käsiteltäessä, jos hän on esteellinen. Mitä virkamiehen esteellisyydestä säädetään, koskee 27 §:n 2 momentin mukaan myös monijäsenisen toimielimen jäsentä ja muuta asian käsittelyyn osallistuvaa.

Hallintolain 28 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaan virkamies on esteellinen, jos hän tai hänen 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettu läheisensä on hallituksen, hallintoneuvoston tai niihin rinnastettavan toimielimen jäsenenä taikka toimitusjohtajana tai sitä vastaavassa asemassa sellaisessa yhteisössä, säätiössä, valtion liikelaitoksessa tai laitoksessa, joka on asianosainen tai jolle asian ratkaisusta on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa. Virkamies on esteellinen säännöksen 7 kohdan mukaan, jos luottamus hänen puolueettomuuteensa muusta erityisestä syystä vaarantuu.

Suursuon Ostoskeskus Oy:n ja Pro Maunula ry:n valitusten mukaan asian ratkaisemiseen kaupunginvaltuustossa on osallistunut valtuutettuja, jotka ovat HOK-Elannon (Helsingin osuuskauppa Elanto) edustajiston tai hallintoneuvoston jäseniä. Nämä, asiakirjoista ilmenevät valtuutetut ovat valitusten mukaan olleet esteellisiä, koska asemakaavassa on osoitettu HOK-Elannon hallitsemalle
alueelle rakennusoikeus uuden liikerakennuksen rakentamiseen.

Lisäksi Suursuon Ostoskeskus Oy:n valituksen mukaan HOK-Elannon edustajiston jäsen Maija Anttila on osallistunut esteellisenä asemakaavan käsittelyyn kaupunkisuunnittelulautakunnan puheenjohtajana lautakunnan kokouksissa 26.8.2004 ja 12.5.2005, ja edustajiston jäseniä on osallistunut 2.9.2003 kiinteistölautakunnan kokoukseen, jossa on käsitelty muun muassa mainitun liikekeskuksen alueen varaamista HOK-Elannolle.

Kun otetaan huomioon osuuskuntalain nojalla ja HOK-Elannon sääntöjen mukaan HOK-Elannon edustajiston ja hallintoneuvoston jäsenille kuuluvat tehtävät, asemakaavan ei voida katsoa koskevan kuntalain 52 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla valtuutettuja henkilökohtaisesti sillä mainituissa valituksissa esitetyllä perusteella, että HOK-Elanto hyötyy asemakaavasta. Edustajiston jäsen ei tälle kuuluvat tehtävät huomioon ottaen ole myöskään hallintolain 28 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla esteellinen osallistumaan asemakaavan käsittelyyn kaupunkisuunnittelulautakunnassa.

Suursuon Ostoskeskus Oy:n vastaselityksessä esittämän, valitusta tarkentavan väitteen mukaan HOK-Elannon edustajiston tai hallintoneuvoston jäsenyyden takia esteellisiä henkilöitä olisi osallistunut myös asian käsittelyyn kaupunginhallituksessa. Yhtiö ei kuitenkaan ole nimennyt tällaisia henkilöitä.

Kaupunginhallitus on valmistellut asemakaavaa kokouksissaan 2.4.2007 ja 10.4.2007. Saadun selvityksen mukaan näihin kokouksiin ei kyseisen asian kohdalla ole ottanut osaa HOK-Elannon hallintoneuvoston jäseniä. Edustajiston jäsenen läsnäolosta kokouksessa ei seuraa, että päätös olisi esteellisyyden takia syntynyt virheellisessä järjestyksessä.

Suursuon Ostoskeskus Oy:n valituksessa mainittu kiinteistölautakunnan kokous ei koske valituksenalaista asemakaavaa eikä sen valmistelua. Siten sillä, onko tähän kokoukseen osallistunut esteellisiä henkilöitä, ei ole asiassa merkitystä.

Edellä olevin syin aihetta päätöksen kumoamiseen esteellisyyttä koskevin valitusperustein ei ole.

Vuorovaikutus kaavoituksessa

Maankäyttö- ja rakennuslain 6 §:n 1 momentin mukaan kaavaa valmisteltaessa on oltava vuorovaikutuksessa niiden henkilöiden ja yhteisöjen kanssa, joiden oloihin tai etuihin kaava saattaa huomattavasti vaikuttaa. Pykälän 2momentin mukaan kaavoja valmistelevien viranomaisten on tiedotettava kaavoituksesta sillä tavoin, että niillä, joita asia koskee, on mahdollisuus seurata kaavoitusta ja vaikuttaa siihen. Tarkemmin kaavoitusmenettelystä ja vuorovaikutuksesta on säädetty mainitun lain 8 luvussa (62 – 67 §).

Maankäyttö- ja rakennuslain 62 §:n mukaan kaavoitusmenettely tulee järjestää ja suunnittelun lähtökohdista, tavoitteista ja mahdollisista vaihtoehdoista kaavaa valmisteltaessa tiedottaa niin, että alueen maanomistajilla ja niillä, joiden asumiseen, työntekoon tai muihin oloihin kaava saattaa huomattavasti vaikuttaa, sekä viranomaisilla ja yhteisöillä, joiden toimialaa suunnittelussa käsitellään (osallinen), on mahdollisuus osallistua kaavan valmisteluun, arvioida kaavoituksen vaikutuksia ja lausua kirjallisesti tai suullisesti mielipiteensä asiasta.
 
Maankäyttö- ja rakennusasetuksen 30 §:n 1 momentin mukaan maankäyttö- ja rakennuslain 62 §:ssä tarkoitettu tilaisuuden varaaminen osallisille mielipiteensä esittämiseen kaavaa valmisteltaessa voidaan tehdä asettamalla valmisteluaineisto nähtäville ja varaamalla tilaisuus esittää mielipide kirjallisesti tai suullisesti taikka erityisessä kaavaa koskevassa tilaisuudessa taikka muulla sopivaksi katsottavalla tavalla. Tässä yhteydessä voivat mielipiteensä esittää myös muut kunnan jäsenet.

Pakila-Seura ry:tä ei ole valituksessa esitetyllä liikennettä koskevalla perusteella pidettävä asemakaavan kannalta keskeisenä yhteisönä, jolta olisi tullut pyytää asiassa lausunto. Yhdistys ei ole myöskään asianosainen, joten sitä ei ole ollut tarpeen pitää osallisena laaditussa osallistumis- ja arviointisuunnitelmassa.

Mahdollisuus mielipiteiden esittämiseen asemakaavasta on järjestetty osallistumis- ja arviointisuunnitelman mukaisesti muun muassa lähettämällä siitä ilmoitus jokaiseen helsinkiläiseen kotiin vuosien 2001 ja 2002 kaavoituskatsauksissa,näyttelyssä Maunulan kirjastossa sekä pitämällä asemakaavan luonnos ja asemakaavaehdotus nähtävillä. Asemakaavasta on tiedotettu myös internetissä.

Tiedottamisen perusteella on niin Pakila-Seura ry:llä kuin sen valituksessa mainituilla asukkaillakin ollut mahdollisuus mielipiteidensä esittämiseen.

Asiassa esitetyillä perusteilla ei ole katsottava, että vuorovaikutusmenettely asemakaavaa valmisteltaessa ei täyttäisi maankäyttö- ja rakennuslaissa ja -asetuksessa säädettyjä vaatimuksia.

Edellä olevin syin aihetta päätöksen kumoamiseen vuorovaikutusta kaavoituksessa koskevin valitusperustein ei ole.

Asemakaavan sisältövaatimukset

Asemakaavan sisältövaatimuksista on säädetty maankäyttö- ja rakennuslain 54 §:ssä. Pykälän 2 momentin mukaan asemakaava on laadittava siten, että luodaan edellytykset terveelliselle, turvalliselle ja viihtyisälle elinympäristölle, palvelujen alueelliselle saatavuudelle ja liikenteen järjestämiselle.

Rakennettua- ja luonnonympäristöä tulee vaalia, eikä niihin liittyviä erityisiä arvoja saa hävittää. Kaavoitettavalla alueella tai sen lähiympäristössä on oltava 3 momentin mukaan asemakaavalla ei saa aiheuttaa kenenkään elinympäristön laadun sellaista merkityksellistä heikkenemistä, joka ei ole perusteltua asemakaavan tarkoitus huomioon ottaen.

Asemakaavalla ei myöskään saa asettaa maanomistajalle tai muulle oikeuden haltijalle sellaista kohtuutonta rajoitusta tai aiheuttaa sellaista kohtuutonta haittaa, joka kaavalle asetettavia tavoitteita tai vaatimuksia syrjäyttämättä voidaan välttää.

Suomen perustuslain 6 §:stä ilmenevää yhdenvertaisuusperiaatetta on sovellettava myös maankäyttö- ja rakennuslain mukaisessa kaavoituksessa. Tämä edellyttää muun ohessa sitä, ettei alueiden omistajia tai haltijoita aseteta kaavassa toisistaan poikkeavaan asemaan, ellei siihen ole hyväksyttäviä maankäytöllisiä perusteita. Yhdenvertaisuusperiaate ilmenee myös hallintolain 6 §:stä.

Asemakaavan liikennejärjestelyt

Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (YVA-laki) 4 §:n 1momentin nojalla ympäristövaikutusten arviointimenettelyä sovelletaan ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun asetuksen (YVA-asetus) 6 §:ssä säädettyihin hankkeisiin. Kyseessä oleva asemakaavamuutos ei ole YVAasetuksen 6 §:ssä olevassa luettelossa mainittu hanke, eikä sillä ole myöskään YVA-lain 4 §:n 2 momentissa tarkoitettuja merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia.

Asemakaava ei siten ole edellyttänyt Pro Maunula ry:n valituksessa vaatimaa ympäristövaikutusten arviointimenettelyä liikenteestä.

Asemakaava varten on laadittu Pakilantien meluselvitys ja kaavoitusasiakirjoista ilmenee yleistä tietoa Pakilantien liikenneoloista. Kaupunkisuunnittelulautakunta on vastauksessaan 12.5.2005 asemakaavaehdotuksesta tehtyihin muistutuksiin selostanut alueen liikennetilannetta, Pakilantien risteysjärjestelyjä ja mitoitusta todeten muun muassa, että Suursuon täydennysrakentaminen lisää liikennettä noin 300 ajoneuvolla vuorokaudessa eikä kaavan toteuttamisella tule olemaan olennaista vaikutusta Suursuon liikennemääriin.

Pakilantien välityskyvyn on arvioitu riittävän 1 + 1 kaistaisenakin. Samaa osoittaa kaupunginhallituksen lausunnossa hallinto-oikeudelle mainittu Suursuon kohdalla tehty Pakilantien liikennesimulaatio. Asemakaavasta liikenteeseen aiheutuvan vaikutuksen vähäisyydellä on merkitystä arvioitaessa selvitysvelvollisuuden laajuutta. Hallinto-oikeus katsoo, että asemakaavan sisältövaatimusten täyttyminen liikenteen osalta on ollut riittävällä tavalla arvioitavissa käytettävissä olleiden selvitysten pohjalta.

Asemakaavan selostuksessa on todettu kaavamuutoksen lähtökohtana liikennejärjestelyjen osalta, että Pakilantien ja Rajametsäntien risteysalue kaipaa toiminnallista jäsentämistä, sillä risteyksen suora liittyminen Rajametsäntien suuntaan houkuttelee käyttämään asuntokatua läpiajoon. Leveällä Pakilantiellä on runsasta läpiajoliikennettä Pakilan ja Paloheinän suuntaan ja asukkaat kokevat sen ylittämisen vaarallisena ja siksi väylää pidetään koko kaupunginosaa jakavana.

Kaavaselostuksessa on todettu asemakaavan tavoitteena on tältä osin olevan, että liikenneturvallisuutta parannetaan oikaisemalla Pakilantie Jokeripysäkkien kohdalta ja korottamalla suojatiet. Suojateiden kohdalla on yksi ajokaista suuntaansa, jolloin Pakilantien ylitys helpottuu. Pysäkkien kohdalla toiset kaistat ovat bussien pysäkkikaistoja.

Asemakaavassa Pakilantien risteysjärjestelyä muutetaan poistamalla nykyinen Pakilantien ja Rajametsäntien/Suonotkontien X-risteys ja muodostamalla kaksi T-liittymää PakilantielIe. Suora yhteys Suonotkontieltä Pakilantielle poistuu.

Suonotkontien eteläpään katualue muutetaan torialueeksi. Pakilantie oikaistaan T-liittymien välillä, jolloin linja-autojen pysäkkialue sijoittuu suoralle katuosuudelle. Asemakaavassa on osoitettu sitovasti Pakilantien katualue ja sen uusi linjaus sekä uusi risteysjärjestely. Pakilantien katualueen leveys kyseisellä kohtaa on 30-40 metriä. Ohjeellisesti katualueelle on merkitty katkoviivalla varsinainen ajorata siten kuin asemakaavaselotuksessa edellä on kuvattu. Tämä ohjeellisella merkintä ei kuitenkaan ole sitova, vaan lopullisesti kadun liikennejärjestelyjen yksityiskohdat, kuten ajokaistojen määrä, ratkaistaan maankäyttö- ja rakennuslain 85 §:n mukaisessa katusuunnitelmassa, jonka mukaisesti katu rakennetaan. Kyseisen säännöksen mukaan katu on suunniteltava siten, että se täyttää muun ohessa toimivuuden ja turvallisuuden vaatimukset.

Ottamatta tässä yhteydessä ennenaikaisena ratkaistavakseen sitä, täyttäisikö Pakilantien kaavaselostuksessa kuvattu kaistajärjestely nämä vaatimukset, hallinto-oikeus toteaa, ettei valituksissa esitetyillä perusteilla voida katsoa, että asemakaava rajaisi mahdollisuudet suunnitella alueen liikenne turvalliseksi ja toimivaksi. Näin ollen voidaan katsoa, että asemakaavan maankäyttö- ja rakennuslain 54 §:n 2 momentin mukaisesti luo edellytykset liikenteen järjestämiselle.

Asemakaava ei ole liikenteen osalta yhdenvertaisuusperiaatteen vastainen tai muutoinkaan syrjivä Asunto Oy Pakilantie 9:ää kohtaan.

Edellä olevin syin aihetta päätöksen kumoamiseen liikennettä koskevien selvitysten riittävyyttä tai liikennejärjestelyjen sisältöä koskevin valitusperustein ei ole.

Palvelujen alueellinen saatavuus

Asemakaava-alueen pinta-ala on noin 6 ha. Asemakaavassa on Pakilantien itäpuolelle voimassa olevan asemakaavan puistoalueelle ja liikerakennusten korttelialueelle, jolla sijaitsee Suursuon Ostoskeskus Oy:n nykyinen ostoskeskusrakennus, osoitettu asuinkerrostalojen korttelialue (AK) viisikerroksisille taloille.

AK-korttelialueelle (korttelit 28316 ja 28321) on osoitettu rakennusoikeutta asuinrakentamiseen 4200 k-m2 ja lisäksi myymälä- ja toimistotiloille 600 k-m2. Pakilantien länsipuolelle on osoitettu rakennusoikeudeltaan 2600 km2:n liikerakennusten korttelialue (KL) nykyisen kuorma-autojen yöpysäköintialueen paikalle ja osittain puistoon. Pakilantien länsipuolella sijaitseva voimassa olevan asemakaavan liikerakennusten korttelialue, jonka rakennusoikeus on ollut 900 k-m2 ja jolla sijaitsee HOK-Elannon liikerakennus, on osoitettu asemakaavassa kulttuuritoimintaa palvelevien rakennusten korttelialueeksi (YY), jonka rakennusoikeus on 2500 k-m2. Asemakaava-alueen koko rakennusoikeus on kaavaselostuksen mukaan 22900 k-m2, missä on lisäystä voimassa olevaan asemakaavaan verrattuna 7000 k-m2.

Asemakaavassa ei ole määrätty sitä, minkä laatuisia kauppaliikkeitä tai palveluita suunniteltuihin liikerakennuksiin tai -tiloihin sijoittuu, eikä määrätty vähimmäispinta-alaa liikehuoneistojen koolle. Liiketoiminnan harjoittajia, kuten HOK-Elantoa, ei kaavassa ole määrätty eikä voitukaan määrätä.

Asiakirjojen mukaan HOK-Elanto hallitsee tällä hetkellä Pakilantien länsipuolista aluetta, jolle suurin osa asemakaavan liikerakentamisesta sijoittuu. Tämä seikka ja asemakaavassa nykyisen Suursuon ostoskeskuksen paikalle osoitettu maankäyttö saattaa vaikuttaa kaupan kilpailutilanteeseen ja palvelujen laatuun alueella.

Asemakaavan sisältövaatimus palvelujen alueellisesta saatavuudesta ei kuitenkaan edellytä, että turvataan toimintaedellytykset alueen nykyisten kauppaliikkeiden tai muiden toiminnanharjoittajien asemat säilyttäen, vaan riittävää on, että alueelle osoitetaan tarpeellinen rakennusoikeus palveluja varten. Asemakaavan lainmukaisuuden kannalta ei siten ole merkitystä niillä valitusperusteilla, joiden mukaan asemakaava yksipuolistaa liikaa Maunulan keskustan palvelutarjontaa, koska kaavalla ei ole
tätä asiaa ratkaistu.

Asemakaavassa osoitettu liikerakennusten kerrosala lisääntyy enimmillään 600 k-m2:llä voimassa olevaan asemakaavan verrattuna, ja on siis yhteensä 3200 km2.

Valituksissa ei ole esitetty sellaisia perusteita, joiden mukaan olisi katsottava, että tarpeellista kerrosalaa kaupan tiloja varten ei ole osoitettu. Palvelujen alueellisen saatavuuden kannalta ei voida katsoa olevan merkitystä sillä, kummalla puolen Pakilantietä liiketilat sijaitsevat. Asemakaava luo riittävät edellytykset palvelujen alueelliselle saatavuudelle.

Edellä olevin syin aihetta päätöksen kumoamiseen palvelujen alueellista saatavuutta koskevin valitusperustein ei ole.

Asemakaavan kohtuullisuus Suursuon Ostoskeskus Oy:tä ja sen osakkaita sekä ostoskeskuksen liikkeenharjoittajia kohtaan, väitteet yhdenvertaisuusperiaatteen vastaisuudesta ja HOK-Elannon suosimisesta

Helsingin kaupunki omistaa tontin, jolla Suursuon Ostoskeskus Oy:n omistama ostoskeskus sijaitsee, ja yhtiö on vuokrannut tontin kaupungilta. Asiakirjoista ilmenee, että tontin pitkäaikainen vuokrasopimus on päättynyt vuonna 2000 ja sen jälkeen vuokra-aikaa on jatkettu lyhytkestoisin sopimuksin. Tiedossa ei ole, että yhtiöllä olisi oikeutta tontin pitkäaikaiseen hallintaan.

Hallinto-oikeus toteaa, ettei pelkästään se, että Suursuon Ostoskeskus Oy omistaa tontilla olevan ostoskeskusrakennuksen, ole peruste pitää rakennuksen purkamista edellyttävää asemakaavaa yhtiötä kohtaan kohtuuttomana. Kaava ei tällä perusteella ole maankäyttö- ja rakennuslain 54 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla kohtuuton myöskään yhtiön osakkaita tai ostoskeskuksen liikkeenharjoittajia kohtaan.

Asemakaavaselostuksessa on todettu alueen nykytilanteesta muun ohella, että Pakilantien itäpuolella sijaitseva Suursuon ostoskeskuksen rakennus (1700 km2) on valmistunut 1962. Se toimii kaksoiskäytäväperiaatteella sisäkäytäviltä käsin kun taas rakennuksen pitkillä sivuilla on koko julkisivun mittaiset lastauslaiturit.

Ulospäin rakennus on erittäin suljettu huomioon ottaen sen sijainnin Maunulan keskeisessä risteyksessä. Asiakaspalvelutilojen jalankulkumiljöötä rikastava ja aktivoiva vaikutus jää Maunulan keskustassa näkymättä. Kaupunkikuvassa yksikerroksinen rakennus poikkeaa ympäristönsä nelikerroksisesta
asuinrakentamisesta ja hajottaa tilallisesti muutenkin laajaa risteysaluetta.

Asemakaavaselostuksen mukaan tavoitteena on julkisten palvelujen (kirjasto ja työväenopisto) ja uuden liikekeskuksen rakentaminen Pakilantien länsipuolelle sekä uusien asuinkerrostalojen rakentaminen Pakilantien itäpuolelle nykyisen ostoskeskuksen tontille ja sen kaakkoispuolelle. Tällä pyritään keskustan nykyistä jäsentymätöntä väljyyttä ryhdistämään ja luomaan paikalliskeskukselle
luonteenomaista mittakaavaa. Pakilantien oikaiseminen asemakaavan mukaisella tavalla vaikuttaa ostoskeskuksen tonttiin.

Asemakaavaselostuksessa kerrottua, alueen kaupunkikuvan kehittämisestä lähtevää tavoitetta voidaan pitää hyväksyttävänä maankäytöllisenä perusteena asemakaavaratkaisulle ja sen mukaiselle liikerakentamisen sijoittamiselle pääosin Pakilantien länsipuolelle. Kun otetaan tämän ohella huomioon se, että myös Pakilantien länsipuolisen alueen omistaa kaupunki eikä asemakaavalla määrätä liiketoimintaa alueella harjoittavia tahoja, ei voida katsoa, että HOK Elantoa olisi perusteetta suosittu asemakaavalla tai että kaava olisi yhdenvertaisuusperiaatteen vastainen.

Niillä väitteillä, joiden mukaan HOK-Elantoa on suosittu vuokrattaessa sille kyseinen alue, ei ole merkitystä asemakaavan lainmukaisuutta arvioitaessa, koska ne eivät koske asemakaavan sisältöä eivätkä kaavoitusmenettelyä muutoinkaan.

Edellä olevin syin ei ole aihetta päätöksen kumoamiseen asemakaavan kohtuuttomuutta, yhdenvertaisuusperiaatetta ja HOK-Elannon suosimista koskevin valitusperustein.

Rakennetun ympäristön vaaliminen

Rakennussuojelulain 3 §:n 1 momentin (151/1999) mukaan rakennussuojelusta asemakaava-alueella säädetään maankäyttö- ja rakennuslaissa. Maankäyttö- ja rakennuslain 54 §:n 2 momentin mukaan rakennettua ympäristöä tulee vaalia eikä siihen liittyviä erityisiä arvoja saa hävittää.

Pro Maunula ry on tehnyt vuonna 2005 esityksen Pirkkolan, Maunulan ja Suursuon rakennetun ympäristön suojelemisesta. Ympäristökeskus on 7.11.2006 hylännyt esityksen. Ympäristökeskus on 30.1.2006 hylännyt ostoskeskuksen omistajan tekemän ostoskeskusta koskevan suojeluesityksen. Ostoskeskuksen omistajien haettua muutosta päätökseen ympäristöministeriö hylkäsi valituksen.

Ympäristökeskus ja ympäristöministeriö ovat ostoskeskuksen suojeluesityksen osalta päätösten perusteluissa lausuneet, että ostoskeskuksella on rakennussuojelulain 2 §:n tarkoittamaa kulttuurihistoriallista merkitystä.

Hallinto-oikeus toteaa, että ympäristökeskuksen ja ympäristöministeriön päätöksistä ilmenevä käsitys siitä, että ostoskeskus on rakennussuojelulaissa tarkoitettu suojelukohde, ei rakennussuojelulain 3 § huomioon otettuna sido kaupunkia sen päättäessä asemakaavasta. Ostoskeskuksen suojeleminen
asemakaavassa ratkaistaan maankäyttö- ja rakennuslain 54 §:n 2 momentin mukaisesti.

Kaupunginmuseo on muistiossaan 20.4.2001 esittänyt, että ostoskeskusrakennus säilytettäisiin. Kaavaa koskevan suunnittelun alkuvaiheessa on laadittu vaihtoehtosuunnitelma, jossa ostoskeskus säilyisi.

Vaihtoehtoja käsiteltiin myös yleisötilaisuudessa 25.2.2003 ja suunnitelmavaihtoehdot olivat esillä Maunulan kirjastossa 17.2. – 8.3.2003. Kaupunkisuunnittelulautakunta on 15.5.2003 valinnut vaihtoehdoista jatkosuunnittelun pohjaksi vaihtoehdon, jossa ostokeskuksen tilalle rakennettaisiin asuntoja. Suojeluesitysten tekemisen jälkeen kaavoitusprosessi on ollut keskeytettynä niiden käsittelyn ajaksi.

Ympäristökeskuksen ja ympäristöministeriön päätöksiä on selostettu kaupunginhallituksen ehdotuksen perusteluissa. Kaupunginhallituksen perustelujen yhteenvetona on lausuttu, että ostoskeskus on toiminnallisesti rakennuksena melko suljettu ja hieman epäkäytännöllinen ja sen on koettu aiheuttavan myös epäviihtyisyyttä ja jopa häiriötä ympäristössään.

Ostoskeskuksen peruskorjaus suojelurakennuksena edellyttäisi varsin suuria investointeja, mihin rakennuksen omistaja ei ole esittänyt valmiutta.

Kaupunginhallitus on pitänyt rakennuksen purkamista perusteltuna, vaikka sen on katsottava sisältävän suojelupäätöksissä kerrottuja, pääasiallisesti paikallishistoriaan liittyviä kulttuurihistoriallisia arvoja.

Hallinto-oikeus toteaa, että kysymystä ostoskeskuksen suojelemisesta on riittävästi selvitetty sekä kaavoitusmenettelyn yhteydessä ja sen aikana tapahtuneen suojeluesityksen käsittelyn yhteydessä.

Ympäristökeskuksen ja ympäristöministeriön käsitys ostoskeskuksen suojelemisen tarpeesta on otettu huomioon asiaa ratkaistaessa. Asiassa ei kuitenkaan ole ilmennyt perusteita, joiden mukaan nimenomaan Suursuon vanhaan ostoskeskukseen liittyisi sellaisia erityisiä rakennettuun ympäristöön kuuluvia arvoja, jotka tulee säilyttää riippumatta erilaisista vaihtoehdoista kehittää kyseistä aluetta. Tämän vuoksi kaupunginvaltuuston hyväksymää kaavoitusvaihtoehtoa voidaan pitää
lainmukaisena.

Lopputulos

Hallinto-oikeuden toimivaltaan ei kuulu tutkia kaavapäätöksen tarkoituksenmukaisuutta. Hallinto-oikeus tutkii, onko päätös siltä osin kuin siitä on valitettu lainmukainen.

Edellä perusteluissa lausuttu huomioon ottaen hallintooikeus katsoo, että asemakaavan muutosta on pidettävä maankäyttö- ja rakennuslaissa säädettyjen asemakaavan sisältövaatimusten mukaisena.

Päätös ei ole syntynyt virheellisessä järjestyksessä. Kaupunginvaltuusto ei ole ylittänyt toimivaltaansa eikä päätös ole muutoinkaan lainvastainen. Kaupunginvaltuuston päätöksen kumoamiseen ei valituskirjelmässä esitetyillä perusteilla ole aihetta.

Sovelletut oikeusohjeet Perusteluissa mainitut ja
Hallintolainkäyttölaki 38 § 1 mom ja 51 §
Kuntalaki 90 §
Maankäyttö- ja rakennuslaki 9 §
Maankäyttö- ja rakennusasetus 1 § 1 mom ja 28 § 4 kohta

MUUTOKSENHAKU

Tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallintooikeuteen.
Valituskirjelmä on toimitettava korkeimmalle hallinto-oikeudelle.

Maankäyttö- ja rakennuslain 188 §:n 5 momentin mukaan tähän päätökseen ei kuitenkaan saa hakea muutosta valittamalla siltä osin kuin alueen pääasiallinen maankäyttö on ratkaistu lainvoiman saaneessa oikeusvaikutteisessa yleiskaavassa.