Esikaupunkien renessanssi koittaa

1

Esikaupunkirakenteen täydennysrakentaminen on tulevaisuudessa yksi Helsingin kehittämisen strategisista painopisteistä. Täydennysrakentaminen saa parhaimmillaan aikaan merkittävää väestökehitystä ja toivottua dynamiikkaa esikaupunkialueille. Kaupunkisuunnittelulautakunta käsitteli 12.2.2009 Esikaupunkien renessanssi -selvitystä. Sen tärkeänä lähtökohtana on esikaupungin taloudellisen ja sosiaalisen toimivuuden parantaminen.

Esikaupunkien renessanssi -ajattelua esitellään Maunulan aluefoorumilla maanantaina 23.2.09  klo 18-20 Maunulan yhteiskoulun ruokalassa (Kuusikkotie 3).

Esikaupunkien renessanssi

Renessanssi tarkoittaa uudelleensyntymistä. Nykykielessä sanalla tarkoitetaan
myös tietyn ilmiön paluuta muotiin. Käsitteellä viitataan Italian kaupunkivaltioissa 1300-luvulta käynnistyneeseen kulttuuriseen elpymiseen, joka päätti keskiajan ja käynnisti uuden ajan kehittymisen.

Esikaupunkien renesanssi -ajattelun taustalla on alueen paikallisuuden korostaminen ja merkitysten etsiminen niin, että jokaiselle kaupunginosalle kehittyy oma luonteensa. Kaupunginosat kilpailevat keskenään ja nostavat tätä kautta profiiliaan. Oman profiilin korostamisen pohjana on paikallisuus, mutta muitakin lähtökohtia tarvitaan. Lähiympäristö, rakennuskanta, kuultu ja koettu identiteetti kaipaavat parantamista ja uudistamista.

Esikaupunkivyöhykkeen infrastruktuuri on luotu suurempaa väestötiheyttä varten ja palvelurakenteen tiheys sekä esimerkiksi joukkoliikenteen palvelutaso ovat riippuvaisia väestön määrästä. Liikenne aiheuttaa n. 25 % pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöistä. Täydennysrakentamisella ja kehittämällä palvelujen saavutettavuutta pyritään vähentämään liikkumisen tarvetta ja siten kasvihuonepäästöjä.

Helsingin kaupungin alueella ei ole riittävästi lapsiperheiden tilan tarpeeseen
vastaavia asuinmahdollisuuksia ja suurempien asuntojen hinnat ovat saavuttamattomissa.

Täydennysrakentamisessa tulee huomioida ennen kaikkea tämän suurimman kaupungista poismuuttavan väestöryhmän tarpeet, jotta saavutetaan vähennys liikennesuoritteeseen.

Esikaupunkien ongelmana on muun muassa lapsiperheiden määrän väheneminen, koska niiden asuntokanta on auttamattomasti liian pienasuntovoittoista. Ongelmana on myös esikaupungin sosioekonomisen aseman heikentyminen suhteessa keskustaan ja kaupunkiseudun reuna-alueisiin.

Julkisten ja kaupallisten palvelujen toimintaedellytysten parantaminen on osa
Esikaupunkien renessanssia. Toimivat ja riittävät palvelut parantavat merkittävästi asukkaiden arkipäivää ja ovat tärkeä vetovoimatekijä.

Palvelujen suunnittelu tulisikin kytkeä tiiviimmin osaksi maankäytön suunnittelua jo strategia- ja kehityssuunnitelmien tasolla, sillä käytännössä kokonaisuuden hallinnasta seuraa säästöjä palvelujen tuottajalle.

Täydennysrakentamisen toteuttamisessa merkittävässä roolissa ovat yksityiset
taloyhtiöt ja laaja kunta- ja yksityisen sektorin toimijajoukko.

Kaupungin vuokratonteilla sijaitsevien taloyhtiöiden täydennysrakentamisesta on laadittu kiinteistölautakunnan hyväksymät ohjeet vuonna 2005. Päivitettyjen ohjeiden tavoitteena oli lisätä vuokramaalla sijaitsevien taloyhtiöiden halukkuutta täydennysrakentamiseen. Merkittävimpänä uudistuksena voidaan pitää periaatetta, jonka mukaan kaupunki maksaa vuokralaiselle 1/3 täydennysrakentamisen vuokratontille tuomasta nettoarvonnoususta, vähentäen korvattavasta summasta kuitenkin ensin ns. korvausinvestointikustannukset.

Esikaupunkien renessanssi ajatteluun pohjautuvien alueellisten kehittämissuunnitelmien ensimmäisinä kohdealueina ovat Mellunkylä sekä Kannelmäki–Pohjois-Haaga.

Renessanssi-alueille laaditaan alueelliset kehittämissuunnitelmat, joissa ratkaistaan alueiden pitkän aikavälin strategiat ja kehittämisen linjaukset. Renessanssialueita tarkastellaan alueellisen, kokoavan suunnitelman lisäksi kaikista täydennysrakentamisen teemanäkökulmista käsin.

Paikallisten tarkastelujen teemoja voivat olla asemanseudut, Jokeri I, palveluiden tiivistäminen, keskukset urbaaneiksi, pysäköinti, joutoviheralueet, maantien laidat, rakenteen jatkaminen ja rakennuksien laajentaminen, uusien katutilojen luominen, keskusten korostaminen, alueen liittäminen ympäristöön sekä käsitteen kaupunkipuisto sisällön määrittely.

Suunnittelussa on tarkoitus pohtia kaupunginosan hallinnollisesta rakenteesta mahdollisesti eroavaa kokonaisuutta, “kotialuetta” tai “luonnollista kaupunginosaa”.

Vuosina 2008-2017 Helsingin rakentaminen  muodostuu 50 %  vanhojen alueiden (mm. satama-alueet) uusiokäytöstä (2,2 milj. k-m²), 35 % täydennysrakentamisesta (1,6 milj. k-m²) ja 15 % uusilta alueilta (0,7 milj. k-m²) eli yhteensä rakennetaan 4,5 milj. k-m².

LISÄTIETOJA
Esikaupunkien renessanssi selvitys (2008)    

Kaupunkisuunnittelulautakunnassa 12.2.2009 kokouksen esitysteksti. Esitys hyväksyttiin ehdotuksen mukaan.  

Maunulan Sanomat 1/09: Maunulan renessanssi -extra 

Alueiden käytön neuvottelupäivät 11.9.2008: Esikaupunkien renessanssi -kalvot  

Uutinen 25.4.2008: Miten asunto-ohjelma vaikuttaa Maunulaan?  

Hannu Penttilän esitys 18.11.2008  

Maunulan 73. aluefoorumi ma 23.2.2009 klo 18-20

maunulan_ymparisto.jpg

Kuvassa esikaupunkien renessanssialueet on merkitty harmaalla rasterilla. Maunula on kuvan vasemmassa laidassa rasterin alla. Kuvan merkinnöistä löytyy tietoa täältä.