Maunula Living Lab

21.2.2009

1206

Maunula Living Lab -toiminnan tavoitteena on edistää vanhojen asuinalueiden toimivuutta parantavien innovaatioiden kehittämistä ja testaamista Maunulan alueella eli Maunula toimii suurena tosielämän laboratoriona asukkaiden elämää helpottaville keksinnöille.

Maunula Living Labia ryhdyttiin ideoimaan syksyllä 2004 Sitran rahoittaman Nettimaunula -hankkeen (2001-2003) jälkeen. Silloin idea kulki nimellä Maunulan testipenkki (Test Bed Maunula).

Professori William Mitchellin (MIT) alkuperäisen määritelmän mukaan käyttäjäkeskeisten tutkimusmenetelmien avulla voidaan oikeassa asuinympäristössä (Living Lab) kehittää, integroida ja käyttöönottaa moniulotteisia ratkaisuja, joita tarvitaan yhä enemmän evoluutiomaisesti muuttuvissa elämisen ympäristöissä. Living Lab -toiminnan kehittämisen päämääränä on luoda metodiikkaa, jolla voitaisiin päästä läheiseen vuorovaikutukseen todellisten käyttäjien kanssa heidän todellisessa käyttötilanteissaan ja sen kautta tunnistaa, kehittää, kokeilla ja hioa ratkaisuja esiinnouseviin monisyisiin ongelmiin.

Maunula Living Lab -toimintamallin ytimenä toimii Maunulan kehittynyt ja moniuloitteinen kommunikaatiorakenne (Maunulan kotisivut, Maunulan Sanomat, Maunulan Aluefoorumi, Maunulan kesäseminaarit, Maunulan Mediapaja), jonka avulla on mahdollista mobilisoida alueen toimijat mukaan asuinaluetta ja asukkaita palveleviin kehittämishankkeisiin ja rakentaa kollektiivisesti tietoa.

Hyvänä esimerkki Living Lab -toimintamallista (vaikka toimintatapaa ei sillä nimellä silloin tunnettu) on Nettimaunula -projekti (2001-2003), jota rahoitti SITRA ja Helsingin kaupunki ja jonka toteuttajatahona oli Teknillisen korkeakoulun arkkitehtiosasto. Projektin arvioinnin vastuutahona toimi Helsingin kaupungin tietokeskus. Projektista tehtiin arviointiraportti Tietoyhteiskunnan osallistuva kansalainen – Tapaus Nettimaunula. Raporttia on saatavilla Helsingin kaupungin tietokeskuksesta.

Maunula Living Labissa sovelletaan peliteorian plussummapeliä eli tavoitteena on, että synnytetään toimintamalleja, joissa kaikki osapuolet hyötyvät. Plussummapelin lähtökohtina ovat, että 1) hyötyjä synnyttävä prosessi on ymmärrettävä, avoin ja läpinäkyvä ja 2) kaikki mukana olevat osapuolet hyötyvät riittävästi, jotta kiinnostus olla mukana säilyy. Hyvänä esimerkkinä peliteorian plussummapelin soveltamisesta on Maunulan Saunabaarin ottoautomaatin hankkimisprosessi (1999-2000), josta Helsingin Sanomiat teki taloussivuilleen kokosivun artikkelin (ks. HS 21.7.2001).

Living Lab toimintamallissa asukkaat ja alueen muut toimijat kuten taloyhtiöt ja yritykset osallistuvat innovaatioiden kehittämiseen ja testaamiseen. Living Lab toiminnassa pyritään moniulotteiseen kumppanuuteen eli neloskierteeseen. Neloskierre (quadruple helix) tarkoittaa yritysten, julkisen sektorin, tutkimuslaitosten ja asukkaiden/käyttäjien yhteistyötä innovaatiotoiminnassa. Innovaatiotoiminnan yhteydessä on perinteisesti puhuttu kolmoiskierteestä, joka tarkoittaa yritysten, julkisen sektorin sekä korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten yhteistyötä.

Osapuolina Maunula Living Lab -hankkeissa voivat olla:

asukkaat ja asukasjärjestöt
taloyhtiöt (Maunulassa on 42 talotyhtiötä, 4362 asuntoa, 250 000 h-m2 )
yritykset
oppilaitokset ja tutkimusorganisaatiot
kaupungin eri hallintokunnat
valtion organisaatiot (kuten ministeriöt, TEKES, SITRA)

Maunulan kokemusten mukaan Living Lab -toiminnassa on kehittämishankkeen suunnittelussa syytä kiinnittää huomiota:

prosessin avoimuuteen, dokumentointiin, arviointiin ja raportointiin
alueen edustukseen ja vaikutusmahdollisuuksiin Living Lab -toiminnassa
alueen kokemuksen/osaamisen kytkemiseen muutosprosessin edistämisessä (eli miten asiat toteutuvat alueella)
alueen kommunikaatiorakenteen käytöstä syntyvien kustannusten kattamiseen
toiminnan jatkuvuuteen projektin jälkeen
pilottimallin jatkokehittämisen rahoitukseen