”Meillä oli jokaisella oma ruokakellari ja oma puukellari. Puut tuotiin pihalle ja siitä ne viskottin pienen ikkunan kautta sisälle. Halot olivat pitkiä. Mun mufa, isoisä oli 180 senttinen iso mies. Se just mahtu sahaamaan ja hakkaamaan niitä halkoja kun pujottautui kellarissa oikeaan väliin. Väärä liike sai pään iskeytymään jykevään kattoparruun.
Kimpassa hoidettiin puut suojaan. Yks kantoi, toinen sahasi, kolmas halkoi. Koko piha teki samaa souvia. Nuorin yleensä heitteli puut sisälle. Kun pihalla jotain tapahtui, niin kaikki ottivat osaa. Oli se hyvää tai pahaa.”
(Lainaus ja kuva: Maunulan leikkikentän leikkijät)