”Maunulalaiset nuoret seurustelivat aika paljon keskenään. Ja menivät naimisiinkin. Jos me ei nyt ihan seurusteltu keskenämme, niin kuljettiin kuitenkin. Porukat oli tuollaisia 5-10 hengen ryhmiä. Kun seurustelu meni tiiviimmäksi niin muu porukka teki vähän tilaa parin ympärille. Me saatettiin illassa kävellä sellaisia kymmenen kilometrin lenkkejä, käytiin Plotilla ja käveltiin koirien hautausmaalla ja ampumaradan tienoilla.
Maunulassa kuitenkin pysyttiin. Se oli rahasta kiinni. Ei mulla ole mitään muistikuvia esimerkiksi Hesingin elokuvateattereista, ei me niissä käyty.
Täältä kulki kyllä bussi, viiskakkonen, kaupungin linja. Lähti Pirkkolan kioskilta, ympyrästä ja nousi Pirjontietä ja Metsäpurontietä kaupunkiin. Yleensä jos maunulalainen lähti kaupunkiin, se meni Metsälän ja Pasilan läpi. Siitä niin kuin Hartwall areenan viereltä.
Jos saatiin sen verran rahaa, että päästiin kattoon nonareita, niin mentiin tohon Pakilaan. Kotiin piti tulla viimeistään yhdeksältä, maksimisssaan sai viipyä kymmeneen.”
(Lainaus ja kuva: Maunulan leikkikentän leikkijät)