”Maunula oli siitä ongelmallinen, että täällä ei ollut urheilukenttää. Pelattiin koulun pihalla ja kaikkihan tietää, kuinka epätasainen se oli. Sinä juostiin, hypittiin, heitettiin pallot ja oteltiin kolmiottelut. Kun ei muuta ollut. Mut mehän hypättiin seivästäkin.
Täältä oli sellainen kaverikin kuin Haatajan Kari, joka oli TUL:n Suomen mestari. Karihan piti jo 10-vuotiaana urheilukilpailua. Puutalomme alla oli maapohjakellari, joka ulottui koko talon mitalle. Talkkari ihmettelin, että aina kun pojat oli ollu urheilemassa, oli lamput rikki. No kun pojat työnsi kuulaa niin osui, sillä katto oli tosi matalalla. Kun mammat menivät hakemaan perunoita kellarista oli pilkkopimeetä, kaikki lamput rikki.”
(Lainaus ja kuva: Maunulan leikkikentän leikkijät)