Yhdyskuntasuunnittelu: Täydennysrakentaminen

132

Viime vuoden viimeisen Yhdyskuntasuunnittelu-lehden numero 4/2009 käsittelee esikaupunkien täydennysrakentamista monipuolisesti. Ainakin kaikkien niiden, jotka osallistuvat Maunulan täydennysrakentamisen sparrausklubin toimintaan, olisi syytä lukea tämä lehti. Impulssi lehden tekemiseen syntyi Espoon kaupungilla lähiöiden erityisesti Suvelan kehittämisen tarpeista.

Helsingin lähiöprojektin vetäjä Marja Piimies toteaa, että satamalta vapautuneiden alueiden jälkeen esikaupungeissa on merkittävin täydennysrakentamisen potentiaali. Täydennysrakentaminen on myös keino vaikuttaa ilmaston muutokseen. Täydennysrakentamisella pyritään turvaamaan asuinalueiden palvelut sekä monipuolistamaan lähiöiden yksipuolista asuntorakennetta. Vanhalle alueelle rakentaminen on yhdyskunnalle (kaupungille) halvempaa kuin täysin uusien alueiden rakentaminen. Infrastruktuuri ja palvelut ovat jo valmiina. Piimies nostaa Myllypuron hyvänä esimerkkinä esikaupungin kehittämisestä ja täydennysrakentamisesta.

Kaupunkisuunnitteluviraston Rikhard Manninen, Tero Santaoja ja Kaisa Yli-Jama pohtivat uutta urbanismia ja esikaupunkien renessanssi -kehittämismallin lähtökohtia. Artikkelissa heitetään kysymys, mikä on kaupunkikehityksen eli erityisesti esikaupunkien roolin seuraava vaihe. Esikaupungit eivät ole enää kaupungin reunaa tai nukkumalähiöitä. Ratkaisu liittyy paitsi täydennysrakentamiseen myös parempiin joukkoliikenneyhteyksiin ja paikallisten solmukohtien hyödyntämiseen palvelujen tarjonnassa.

Arkkitehti Antti Ahlava esittelee täydennysrakentamisen malleja Helsingin reunoilla. Lähtökohtana on verkostokaupungin kehittäminen poikittaisyhteyksiä hyödyntämällä. Artikkelissa todetaan, että Helsingin yleiskaava 2002 mukaan Maunula, Kannelmäki, Malmin ja Myllypuro voisivat profiloitua  keskusta-alueina selkeämmin urbaaneina keskuksina. Ahlava esittelee kehittämismallien lähtökohtia ja tavoitteita sekä malliratkaisuja, jotka on tehty Talin, Pitäjämäen ja Munkkivuoren alueelle.

Anni Tolvanen on selvittänyt asunto-osakeyhtiöiden mahdollisuuksia toimia täydennysrakentajina. Artikkelissa tarkastellaan taloyhtiöiden tavoittelemia hyötyjä, niitä rajoittavia tekijöitä kuten pysäköinnin sijoittamista sekä kunnan tarjoamia taloudellisia porkkanoita ja apua suunnittelussa.

Tutkijat Lasse Peltonen ja Jonna Kangasoja esittelevät mallin konfliktien kartoituksesta suunnittelun apuvälineenä. Tätä olisi varmaan tarvittu Maunulassa aiemmin ja tarvitaan jatkossakin tulevan täydennysrakentamisen suunnittelussa. Malli pohjaa amerikkailaisen konfliktien ja yhteiskunnallisen muutoksen tutkijan Paul Wehrin jo 70-luvulla kehittämiin menetelmiin.

TkT, arkkitehti Harry Edelman esittelee kokonaisvaltaisen kaupunkisuunniteluun ja kiinteistökehitykseen kehitetyn suunnittelumallin, Urban Design Management (UDM), jota voidaan soveltaa täydennysrakentamiseen. Mallissa keskeistä on eri osapuolten intressien kartoitus. Tämän jälkeen haetaan paras mahdollinen vaihtohto eli BATNA (Best Alternative to a Negotiated Agreement) osapuolten välisissä neuvotteluissa. Malli perustuu peliteorian plussummapeliin: "Pyritään laajentamaan jaettavaa piirakkaa ..".

Lisäksi lehdessä esitellään laajasti Espoon Suvelan alueen kehittämistä. Siitä ovat kirjoittaneet Espoon kaupungin projektipäällikkö Harry Fogelholm, joka esitti täydennysrakentamista lehden teemanumeroksi. Lisäksi siitä kirjoittaa arkkitehti Patrik Oksanen, joka teki diplomityönsä Suvelan alueen kehittämisestä täydennysrakentamisen keinoin.

Maunulalaisia tietenkin kiinnostaa verrata Suvelaa ja Maunulaa asuinalueina. Molemmissa asuinalueissa on likimäärin yhtäpaljon vuokra-asuntoja (63 %). Maunulassa keskeinen asuntojen omistaja on KOy Maunulan Asunnot (n. 45 % asunnoista). Suvelassa asunnot omistaa kaupungin vuokrataloyhtiö Espoon kruunu ja VVO.

Maunulan pääkadut ovat Pakilantie ja Metsäpurontie, joissa talot on rakennettu urbaanisti eli kaupunkimaisesti kadun varteen. Suvelan pääkatu on Kirstintie, josta asuintalot ovat noin 100 metrin päässä. Välissä on laajat pysäköinti- ja puistoalueet. Maunulassa taloissa on kolmesta neljään asuinkerrosta. Suvelan Kirstinharjun talokolossit ovat pitkiä ja suuria, noin seitsemänkerroksisia.

Keskeisin ero liittyy Suvelan ja Maunulan syntyhistorioihin, mutta asian laajuuden vuoksi sitä ei kannata tässä yhteydessä kertoa. 

Suvelan asukastoimintaa ei artikkeleissa ole esitelty eikä myöskään millaisia välineitä tai medioita suvelalaisilla käytössään keskusteluissa Suvelan kehittämisestä.

Nykyisessä pääkaupunkiseudun muutostilanteessa täydennysrakentamisen teemanumero on todella ajankohtainen ja tarpeellinen keskustelun käynnistämiseksi.

Yhdyskuntasuunnittelu 2009:4
Julkaisija Yhdyskuntasuunnittelun seura (YSS)
Hinta 8 euroa, myydään mm. Akateemisessa kirjakaupassa

LISÄTIETOJA
http://www.yss.fi/lehti.htm 
Arkkitehdit MOD ja työryhmä: TRM – Täydennysrakentamismalli 
Harry Edelman: Neuvotteluihin pohjautuva integroiva hankekehitys ja kaupunkisuunnittelu 
Harry Edelman: Ostoskeskukset ja niiden lähistöjen kehittäminen

Esikaupunkien renessanssi 
Maunulan täydennysrakentamisen sparrausklubi  
Uutinen 14.2.2009: Esikaupunkien renessanssi koittaa  
Uutinen 27.2.2010: Ksv:ltä kysely Maunulan täydennysrakentamisesta  
Helsingin lähiöprojekti  
Valtakunnallinen lähiöohjelma 2008-2011 
Kyösti Oasmaa 23.11.2009: Siirtyminen kestävään rakentamiseen: Aluerakentamisen näkökulma – Alueellinen ekotehokkuus  
Richard Manninen 11.9.2009: Kaupungista seutuun ja seudusta kaupunkiin