Onko Helsinki muita kaupunkeja luovempi ja mikä tekee Helsingistä luovan? Pekka Mustosen tutkimuskatsauksessa Structural views over ’creative’ Helsinki tarkastellaan tätä ongelmakenttää pohtimalla luovuutta taiteilijoiden ja IT-sektorin erityisasiantuntijoiden asuin- ja työssäkäyntialueiden näkökulmasta.
Lähtöoletuksena oli, että luovuus keskittyy Helsingissä tietyille alueille. Taiteilijoiden ja IT-ammattilaisten keskittymistä tarkasteltiin olemassa olevien, pääasiassa tilastollisten tietolähteiden avulla. Taiteilijoiden ja IT-ammattilaisten sijoittumista Helsingin kantakaupungin eri alueille tarkasteltiin myös ikäryhmittäin, ja tämän lisäksi tiedot asuinpaikasta ja työpaikan sijainnista yhdistettiin.
Vaikka Helsinki on rakenteeltaan hyvin keskustapainotteinen kaupunki, ammattiryhmien välillä havaittiin huomattavia eroja. Taiteilijoiden keskuudessa keskusta oli sekä työpaikka-alueena että asuinalueena selvästi suositumpi kuin IT-ammattilaisten keskuudessa.
Taiteilijoiden tapauksessa keskustan alueet sekä Kallio olivat kaikkein suosituimmat alueet ja erityisesti työpaikkojen osalta keskittyminen oli huomattavaa.
IT-ammattilaiset sen sijaan jakautuivat asuinalueille melko tasaisesti, työpaikkojen keskittyessä voimakkaasti Kampinmalmin, Pitäjänmäen ja Vallilan alueille, toisaalta myös Espooseen.
Ikäryhmittäisessä tarkastelussa havaittiin, että IT-ammattilaisten kohdalla kantakaupungin suosio asuinalueena putosi selvästi siirryttäessä ylempiin ikäluokkiin. Erityisen selvä tämä muutos oli itäisen kantakaupungin kohdalla.
Taiteilijoiden kohdalla Kallio menetti kärkiasemansa keskustan alueille vasta korkeimmassa ikäluokassa. Luovana kaupunginosana pidetty Vanhakaupunki ei juuri noussut tarkasteluissa esiin taiteilijoiden asuin- tai työpaikka-alueena.
Voidaan olettaa, että rakenteelliset sosiodemografisilla taustamuuttujilla mitattavat seikat sekä toisaalta elämäntyyleihin liittyvät preferenssit ja kulttuurierot selittävät keskustan ja Kallion suosiota sekä myös näiden alueiden keskinäistä dynamiikkaa taiteilijoiden keskuudessa. Näin ollen on vaikea kuvitella, että kantakaupungin suosio kokonaisuudessa hiipuisi lähitulevaisuudessa.
Uhkia ovat käytännössä hintojen liiallinen nousu sekä ”aivovuoto” ulkomaille. Näyttäisikin siltä, että keskusta ja kantakaupungin keskeiset alueet säilyttävät asemansa ainakin niin kauan kun valinta kohdistuu Helsinkiin muiden – lähinnä ulkomailla sijaitsevien – kaupunkien sijaan.
Kaupunginosien välistä dynamiikkaa ja tulevaisuutta pohdittaessa on kuitenkin kiinnitettävä huomiota monenlaisiin asioihin, myös yllättäviin signaaleihin, kuten lapsiperheiden määrän nopeaan kasvuun keskustassa. Tämä ilmiö on yhteinen monille metropoleille ympäri maailman. Yhteistä on myös se, että muutos on ollut erityisen selvä juuri niillä alueilla, joita on totuttu pitämään luovina ja trendikkäinä.
Helsingin tapauksessa kantakaupungin laitamille syntyneet ja syntyvät uudet alueet sekoittavat pakkaa entisestään. Tutkimus toimiikin keskustelun avaajana ja nostaa esiin tarpeen laadulliselle tarkastelulle ihmisten asumis- ja vapaa-ajan aktiviteetteihin liittyvistä mieltymyksistä.
Pekka Mustosen selvitys
Structural views over ‘creative’ Helsinki (39s.) (pdf)