Maunulan hyppyrimäki
Maunulan hyppyrimäki rakennettiin 1956 Pekansuon viereiseen n. 15 m luonnonmäkeen. Tässä mäessä järjestettiin useita piirimestaruuskisojakin.
Maunulan entisen hyppyrimäen nokka on näkyvissä alastulorinteen yläpuolella. Hyppytorni purettiin 1980-luvulla.
Entisaikojen talviurheilua voi ihailla vanhasta Suomi-Filmin pätkästä. Maunula osuus alkaa kohdassa 5:30.
Kari J. Nyberg muistelee:
”Nousen torniin numerolla 35 – olen huolestuneen näköinen ihan kuin nousisin Planican lentomäkeen hyppäämään 200 m. Hyppyni on se vauhdikas lähtö lavalta ilmeisesti toiseksi vimeinen ennen Ormon Karia, jonka tunnen tyylistä ja hän tulee jälkeeni viimeisenä. Mäkihypystä uintiin siirtynyt Kari Ormo valmensi myöhemnmin Jani Sievisen ja ja Antti Kasvion maailman maineeseen.”
Rinteessä on suojeltu pähkinäpensaslehto.
Maunulan luontopolku uusittiin 2013 osana Keskuspuiston satavuotisjuhlan valmisteluja. Sen reitti kulkee mm. Maunulanpuron vartta, kts. Maunulan luontopolku. Polku kiertää ympyrän Maunulan Majan ja Uurnalehdon kautta.
Maunulanpuro on taimenpuro!
Maunulanpuro alkaa Suursuolta ja laskee Haaganpuron kautta Pikku Huopalahteen. Virtavesiyhdistys on ennallistanut uomaa viime vuosina saadakseen taimenkannan juurtuman puroon.
Maunulanpuro on Pikku-Huopalahteen laskevan Haaganpuron alkuperäinen latva, joka esiintyy ensimmäisen kerran 1600- ja 1700-lukujen taitteen kartoissa. Tuolloin puro sai alkunsa Maunulan itäreunalta, nykyisen Tuusulanväylän vierellä sijainneelta suoalueelta, joka on nyt niitty. Maunulanpuro on ollut jo pitkään maatalouden tarpeita palvelevan ojituksen kohteena. Kaupungistuminen johti vedenlaadun voimakkaaseen huononemiseen ja kalakantojen romahdukseen 1900-luvun puoliväliin tultaessa.
1990-luvun lopulla puron pohjaeläimet rajoittuivat surviaissääsken toukkiin. Vuodesta 2005 vapaaehtoisvoimin sekä Helsingin kaupungin pienvesiohjelman puitteissa tehtyjen purokunnostusten johdosta puron pohjaeläimistö ja -kasvillisuus on hiljalleen palautumassa. Nykyisin ravintoa löytyy myös koskikaroille, jotka ovat talvehtineet purolla jo useana vuonna. Kunnostusten jälkeen odotettiin, että Haaganpuron pääuoman taimenkanta leviäisi myös Maunulanpurolle. Näin ei kuitenkaan käynyt, sillä Haaganpuron taimenten lisääntyminen heikkeni suuresti vuoden 2006 paikkeilla. Vuonna 2011 Maunulanpurooon tehtiin ensimmäinen mätirasiaistutus Ingaskilan taimenkantaa. Istutuksia jatketaan 2-3 vuotta, minkä jälkeen taimenkannan toivotaan lisääntyvän luontaisesti.
Maunulanpuron taimenkanta ei tule koskaan olemaan kalastuksen kohteena. Pienessä purossa aikuiset paikkakalat jäävät pienikokoisiksi eivätkä täytä kalastuksen vaatimia alamittoja. Osa puron taimenista kuitenkin vaeltaa merelle, mistä ne myöhemmin pyrkivät palaamaan kotipuroonsa loppusyksystä kutemaan. Kutuaikana taimen on rauhoitettu, joten tulevaisuudessa Maunulaan toivottavasti lisääntymään palaavat, merivaelluksen tehneet taimenet, eivät nekään ole kalastettavissa.
Puron rantamaisemissa viihtyy nykyisin niin vesimyyrä, kettu kuin supikoirakin.
Iso kuva: Heidi Gabrielsson, lisäkuvat: Susanna Pitkänen