Yksi neliömetri voi maksaa satatuhatta euroa. Tämän totesimme, kun kävimme kaksi vuotta sitten eräänä kesäisenä päivänä kahdessa asuntonäytössä peräkkäin: Käpylässä katsomassa 61,5–neiliöistä kolmiota ja heti sen jälkeen Maunulassa 60,5–neliöistä kaksiota. Hintaero oli hulppeat satatonnia, ja kalliimpi oli tietysti se Käpylän kämppä.
Me silloiset wanna be –käpyläläiset totesimme, että emme kyllä maksa maltaita pelkästä imagosta ja kaksi kilometriä keskustaa läheisemmästä sijainnista (ja, no, myönnettäköön, tehdystä putkiremontista), vaan me muutamme Maunulaan. Ihastuimme 50-luvun taloon ja asuntoon, jossa oli vielä alkuperäiset keittiön kaapitkin. ”Hyvä henki” oli se fiilis, joka ratkaisi ostopäätöksemme, ja tuo hyvä henki on sittemmin osoittautunut todeksi niin taloyhtiömme, naapureidemme ja koko vanhan Maunulan osalta. Pihalla olemme tutustuneet aivan mahtaviin tyyppeihin, jotka ovat muuttuneet ”naapureista” ”ystäviksi”. Lapsiperheitä on paljon ja yhteistä tekemistä riittää niin lapsilla kuin aikuisilla. Pihagrilli oli viime kesänä ahkeraan kuumana.
Muutimme Maunulaan Kalliosta, jonne haikailin muuttosyksynä useasti. Mutta silloin yksivuotias esikoisemme sekä muuttopäivänä raskaustestiin punaisena viivana ilmestynyt kuopuksemme ratkaisivat sen, että väljemmille vesille on päästävä. Kotiseuturakkaus on hiipinyt sydämeen vähitellen. Ennen tänne muuttoa olin hädin tuskin käynyt koko paikassa, enkä olisi osannut sijoittaa kaupunginosaa kartalle vielä ennen näytössä käyntiä. Nyt olen ihastunut alueen vehreyteen, rauhallisuuteen ja ulkoilumaastoihin sekä 50-luvun arkkitehtuuriin. Palveluitakin on ihan mukavasti tarjolla, ja kuin ihmeen kaupalla kummallekin lapsellemme on järjestynyt päiväkotipaikka meitä lähimmästä päiväkodista. Mutta varmaankin kaikki ystäväni (etenkin ne lähemmäs keskustaa jääneet) ovat saaneet kuulla minun huokailevan: ”Maunula olisi täydellinen paikka, jos täällä olisi edes yksi ravintola, jossa voisi käydä syömässä!” Se täältä nimittäin puuttuu – vaikkapa koti-italialainen, tai intialainen, tai suomalaista perusruokaa tarjoava ravintola, jossa voisi käydä syömässä sunnuntaisin lasten kanssa tai ilman, ja joka kenties illan pimetessä toimisi myös viihtyisänä baarina, jossa pääasia ei olisi oluen latkiminen vaan tuttavien kanssa seurustelu.
Uskon, että kaupunginosamme kehittyy muuttoliikenteen ja tulevien uudistusten myötä, ja että paras kukoistuskausi on vielä edessäpäin. Kenties Maunula on joskus suosittu kuin Käpylä nyt? Tällaisenaankin paikka on muodostunut Kodiksi. Kohta kolmivuotiaamme sen totesi hyvin tässä kuukausi sitten: ”Äiti, täällä Maunulassa on ihanaa!”.
Satu Linnapuomi
Kalliosta Torkkelinmäen kupeesta Männikkötielle muuttaneen kirjoittajan nelihenkisessä perheessä on nyt 3- ja 1-vuotiaat lapset.