Helen Elden näyttely 15.1.-2.2. Galleria Saimassa

292

Maunulalaisen Helen Elden näyttely on 15.1.-2.2. Galleria Saimassa (Neitsytpolku 9). Näytteillä on akryyli- ja akvarellimaalauksia.

Olen aina piirtänyt, vaikka lapsuudessani oli jatkuvasti puutetta paperista ja teroitetuista kynistä. Piirroksillani kuvittelin itseni kauas pois arkitodellisuudesta. Piirroshahmot olivat satukirjoista: keijukaisia ja prinsessoja. Koulunkäynti ei sujunut. Syitä oli monia, tunsin itseni ulkopuoliseksi, niin koulussa kuin kotona. Haaveilin ja piirtelin filmikohtauksia. Viisitoistavuotiaana kävelin sitten ulos koulusta ja päätin, etten enää mene takaisin. Vietin vuoden Los Angelesissa siskoni hoteissa.

Minut laitettiin taidekoulun kesäkursseille. Vanhemmat toivoivat, että minussa heräisi laajempi kiinnostus kuvataiteisiin. En ollut kuitenkaan innostunut asetelmista enkä elävistä malleista, minä uneksin filmitähden urasta. Mutta vaikka vaeltelin Sunset Boulevardilla, minkä lähellä asuimme, ei minua keksitty filmiin, valitettavasti.

Suomeen palattuani livahdin kuusitoistavuotiaana Ruotsalaisen Teatterin oppilaskouluun. Olin onnellinen. Meitä oli mukava porukka ja rajaton mahdollisuus mielikuvitusleikkeihin, voimme käyttää omaa itseämme toteutusvälineinä. Saimme avustaa näytelmistä musikaaleihin; rakastuin välittömästi teatterimaailmaan. Kohtausten välillä piirtelin näyttämön sivussa tanssijoita. Tanssi oli haaveitteni ykköskohde, joka kuitenkin oli ulottumattomissani, ehkä juuri siksi olinkin niin tavattoman kiinnostunut siitä. Mutta näyttelijä minusta tuli ja myöhemmin ohjaaja. Ohjaajana piirsin usein pukuja ja lavastusehdotuksia. Se oli nopeampaa kuin selittäminen.

Vähitellen aloin toivoa, että tietäisin enemmän väreistä ja maalaamisesta.
Ensimmäinen Helsingin Taideyhdistyksen järjestämä kesäkurssi Suomenlinnassa toimi minulle silmienavaajana, vuosi oli 1991. Opettajana kurssilla oli energinen taideguru Petri Hyvönen.

”Katso mitä siellä tapahtuu!” hän huusi ja osoitti ikävän väristä hiekkatietä. Selitettyään valon ja varjojen saloja rupesin vähitellen näkemään. Jo ensimmäisenä iltana kotimatkalla oli maisema lautalta katsottuna niin akvarellia että … Tästä lähtien olen käynyt joka kesä kursseilla. Olen saanut oppia loistavilta opettajilta ja maalannut lukemattomia ”puska-akvarelleja”. Ulkona maalaamisessa on vetoa, vaikka rajaaminen on vaikeaa ja elävät mallit häipyvät näkyvistä, eivät varjotkaan pysy paikoillaan, on läsnäolemisen tunne mahtavaa. Talvella taas sisätilassa maalaajakaverit luovat yhteisön tunnetta ja kaikki oppivat kaikilta. Suomessa on loistavat mahdollisuudet opiskella maalaamista hyvien ammattitaiteilijoiden opastuksella. H.E.

LISÄTIETOJA
Galleria Saima

Galleria Saima
Neitsytpolku 9
00140 Helsinki
Puh.+358 40 140 5500
Sähköposti: saima (at) galleriasaima.fi
Avoinna ke-pe klo 11-17, la-su klo 12-16