Koivikkotien kahdeksassa rivitalossa pääsi useampi suunnittelija kokeilemaan 1950- ja -60 –luvuilla Suomessa vielä uutta rivitalosuunnittelua. Joidenkin talojen rakentamiseen tulevat asukkaat osallistuivat itse.
Rakennukset ovat vuosilta 1955–57. Koivikkotie 14 mainitaan alan kirjallisuudessa ”tiettävästi ensimmäisenä asuintalona”, johon Valurakenne Oy valmisti sandwich-elementit työmaalla. Julkisivuelementtinä sandwich määritteli pitkälle rakennuksen ulkonäköä ja niitä alettiinkin myöhemmin kutsua nauhaelementeiksi.
Tonttien takapihat puutarhoineen yhdistyvät Maunulanpuistoon kevyenliikenteenväylän ja Maunulanpuron kautta. Talot on sijoitettu kadun varteen niin että rakennuksen eteen jää toisissa pitempi, toisissa lyhyempi etupiha. Se muodostuu osaksi katutilaa ja luo kasvillisuutensa vuoksi koko kadulle erityisen, jopa eteläeurooppalaiseksi koetun ilmeen.
Monilta Maunulan kaduilta puuttuu edelleenkin jalkakäytävä, sillä nykyistä autoistumista ei osattu ennakoida. Koivikkotiellä näkyy erilaiset tavat ratkaista jo 1950-luvulla lisääntynyt autoistuminen: joissakin taloissa on etupihalle varattu paikka pysäköintiä varten, toisissa on muutaman auton tallisiipi, mutta useimmat ovat turvautuneet kadunvarsipysäköintiin. – 50-luvun alussa oli koko maassa yhteensä 27 000 autoa kun niitä nyt on satakertaisesti eli liki 2,7 miljoonaa.
Köynnöshortensia oven pielessä ja pallo- ja syyshortensioita kadun varressa Koivikkotiellä.
Iso kuva: Heidi Gabrielsson, lisäkuvat: Susanna Pitkänen