Kansallisteatterin Maunulan maisema -projektin uusin tuotos Kerrostumia on sekä esitys, peli, että omin jaloin tehtävä seikkailu Maunulan historiaan, historiallisiin paikkoihin sekä niihin liittyviin tarinoihin.
Ilmoittaudun kirjastossa mukaan ja saan opasvihkosen. Kotona luen ensimmäiset sivut, joilla annetaan tarkat ohjeet peliin. Tarvitsen esineen, jonka voin vaihtaa. Pitkään mietittyäni päädyn valkeaan kvartsikiveen, jonka joskus pienenä sain kivimessuilta ja jota tuolloin pidin suurena aarteena.
Noudatan vihkon ohjeita ja päädyn Maunulan yhteiskoulun viereisen metsäkaistaleen eteen, jossa on muitakin pelaajia. Näyttelijät esittävät pätkiä Maunulan historiasta. Esityksen jälkeen vaihdan kiveni toisen pelaajan kanssa ja saan tilalle pienen jalkapallon.
Jatkan matkaa Maunula-talolle, missä piilottelen muiden pelaajien tapaan viestejä kirjaston kirjojen väliin, seuraan kaupassa lainehtivaa arkista ihmisvirtaa ja kuuntelen kassakoneiden kilahduksia. Sieltä päädyn Maunulanpuron varrelle, missä näyttelijät esittävät lyhyitä näytöksiä Maunulanpurosta ja sen historiasta.
Viimeinen etappi on Saunabaari. Paikalle ovat saapuneet myös prinssi Philip, ahkera saunoja, valokuvaaja, ystävällinen baarineiti, lapsi, vieras kaukaa tulevaisuudesta sekä karhu. Pelaajille tarjotaan Jaffaa, ja tv:ssä pyörii vanhoja mainoksia. Miksi? Pelaa peli, niin saat selville.
MITÄ JÄI MIELEEN? Ensinnäkin täysin uusi muoto esittää. Kuten vihkossa sanotaan: “Tätä peliä voi pelata miten tahansa, ja sen tuottama kokemus on suurelta osin sinusta itsestäsi kiinni.” Erityisesti arvoituksellisuus ja yllättävät käänteet, joita peli sisälsi, tekivät esityksestä tähän asti näkemistäni teatteriesityksistä parhaan.
Tarmo Sorsa 7a