Mitähän Miina Äkkijyrkkä ajattelee vasikka-aiheisen teoksensa paikasta vilkkaan Pakilantien varressa Maunulan keskustassa?
Realistinen veistosryhmä on vuodelta 1978. Työ on eräänlainen kulttuurinen hidastetöyssy kokijalleen. Päätän kilauttaa Miinalle, joka vastaa autossaan matkalla kohti Helsinkiä.
Hei soittelen tässä Maunulasta ja olen tekemässä pientä juttua liittyen veistosryhmääsi. Mikä onkaan vasikkateoksesi virallinen nimi?
– Se on Aamulla, aamu aukeaa ja vasikat ovat siinä keskenään kehänä.
Maunulalaisena minua on huolestuttanut ja kiinnostaakin nyt erityisesti, oletko ollut tyytyväinen teoksesi nykyiseen paikkaan ja esille panoon?
– Minä olin itse sitä laittamassa. Se on ihan minun valvonnassa laitettu niin kuin Tekijänoikeuslaki sanoo. Esimerkiksi tuo Hakaniemen peltiveistos oli ihan väärin aseteltu. Eihän lehmät juokse toisiaan päin, kun ne juoksee leikitellen yhdessä.
Aikaisemminhan Maunulassa teosryhmäsi oli keskellä pientä nurmikkoa, ehkä vähän huomaamattomastikin?
– Veistoksen kuuluu olla paljaalla paikalla ja jalustalla eikä missään pöheikössä. Paikka on parempi kuin se entinen. Luonnollista käyttäytymistä on, että vasikat hakeutuu mäelle, missä on kuivaa. Jos teos olis maan tasalla niin ajettas jollain nurin. Paikka näkyy vielä monen ikkunastakin.
Entä jos joku kiipeää veistoksen luo tai päälle?
– Se kestää lasten kiipeilyn ja ratsastamisen ja mitä ikinä tekevätkään, se kestää sen kaiken. Kyllä niitä pitää voida koskea, sehän on ihan hirveen terapeuttista, ja esimerkiksi näkövammainen eihän sitä muuten pysty kokemaan veistoksia kuin koskettelemalla.
Mikä on suhteesi vanhoihin töihisi tänä päivänä?
– Pronssityöt, jotka nuorena on tullut tehtyä, niin välillä mä itsekin ihailen, että miten, kuka tuon on tehnyt, vähä niin kuin ulkopuolisena. Nuoruuden työt on kyllä rakkaita kaiken kaikkiaan. Mulla on aina joku kokoelma omia töitä kodissani ja makuuhuoneessani ja keittiössäni.
Onko taide sinulle pyhää?
– Luovuus on jumalasta, sillä on jokin tarkoitus. Kuvat, patsaat ei ole niin pyhiä kuin ihmiset. Olen tutkinut Raamatusta kohtia, missä on mainittu veistoksia ja varsinkin vasikkaveistokset, oli se kultanen vasikka, joka oli lankeemus.
Muistan kertomuksen, mutta nyt turvallista loppumatkaa teille, ja kiitos haastatteluhetkestä!
– Samoin hyvää loppuvuotta maunulalaisille, ja veistoksestani siitä saa nauttia niin monella tavalla kuin vain pystyy!
Teksti: Timo Kopomaa
