Kolumni: THL:n Hanna Nohynek on yltiöpyöräilevä ex-maunulalainen

626

THL:n ylilääkäri ja rokotevastaava Hanna Nohynekin haastattelu.

Haastattelija Timo Kopomaa:
Olenko erehtynyt, mutta minulla on vahva mielikuva, että te ylilääkäri Hanna Nohynek olisitte perheinenne asuneet 1990-luvun alkupuolella Maunulassa?

Hanna Nohynek:
-Tervehdys. Oikein muistat ja edelleen omistan ex-mieheni kanssa Metsäpurontieltä asunnon, jossa ainokaisemme kasvoi!

Asuitte tuolloin, hieman kulunutta fraasia käyttääkseni, Keskuspuiston kainalossa.
-Halusimme asunnon Keskuspuiston ja palvelujen läheisyydestä ja paikan, josta saatoin ajaa fillarilla duuniin silloiselle Kansanterveyslaitokselle.

Olitteko pyöräilevä perhe?
-Olimme yltiöpyöräilevä perhe. Minä olen fillaroinut aina ympäri vuoden sekä työ- että vapaa-ajan matkat, ja lapseni isä on myös innokas pyöräilijä. Lapsemme ollessa kuusivuotias ajoimme jo Seurasaareen asti uimaan. Lapsi ryhtyi myöhemmin harrastamaan kilpafillarointia, mikä johti siihen, että jouduin tekemään kompromissin periaatteitteni kanssa ja ostamaan auton, jotta saatoin viedä häntä treeneihin ja kisoihin eri puolille Suomea.

Nykyään puhutaan paljon asuinympäristöjen turvallisuudesta. Koitko aluetta mitenkään turvattomaksi?
-Itse en kokenut aluetta turvattomaksi, päinvastoin, mutta lapseni muistaa pelänneensä humalaisia. Oli kuitenkin aika, jolloin leikkipuistosta löytyi huumeruiskuja, ja silloin huolestuin, että olemmeko sittenkin valinneet väärän paikan asua. Ja juuri lapsen syntymän jälkeen pyromaani sytytti roska-astioita ja kerran pakettiauton, joka oli ilmiliekeissä, kun aamuvarhaisella heräsin imettämään. Sain soitettua palokunnan paikalle. Tästä jäi joksikin aikaa epämiellyttävä olo.

Mitkä paikat olivat kaupunginosan kiintopisteitä teille? Lähikauppanne taisi olla ”Saunabaarin” Elanto.
-Jeps, Elanto oli tärkeä. Kun lapsemme syntyi, minulta tuli paljon rintamaitoa ja muutaman kuukauden ajan luovutin ylijäämät keskosten ruokintaa varten ruskeassa maitopullossa, jonka vein joka toinen päivä Elantoon ja, josta Lastenklinikan porukat kävivät hakemassa sen.
Toinen tärkeä paikka oli Pirkkolan uimahalli, jossa lapsemme kävi ihan pienestä pitäen, ja tietysti lasten leikkipuisto talomme kupeella.
-Keskuspuisto oli ja on hyvin rakas. Siellä kävimme retkillä, mäkeä laskettiin hyppyrimäen läheisyydessä ja hiihdettiin. Lapselleni tärkeä oli myös puro, jonka äärellä hän muistaa usein leikkineensä.
-Maunula on puutarhakaupunki, itse asiassa paljon enemmän kuin oma lapsuudenmaisemani Espoon Tapiolassa.

Miten kansainvälinen Maunula oli kolmekymmentä vuotta sitten?
-Lapsen ollessa pieni oma ystäväpiirimme oli hyvin kansainvälinen eikä sitä tullut niin miettineeksi, kuinka kansainvälinen Maunula on. Lapsen ystäväpiiriin kuului venäläinen leikkikaveri, ja oli aikoja, jolloin ”hei”-sanan korvasi ”paka”.

Kiitos Hanna Nohynek haastattelusta, etenkin kun kerroit, ja arvaamme, että päiväsi tuppaavat olemaan täynnä duunia.

Teksti: Timo Kopomaa / Maunula